Yön nukkuminen sähköautossa meni ihan hyvin. Heräsimme herätyskelloon 6.30 ja hipsimme saman tien liikkeelle vähin äänin muiden yöpyjien seasta.
Laerdalsøyrissa, pienessä kaupungissa missä jo illalla kävimme, löytyy avoin ruokakauppa josta hakea aamiaista sekä löytyy yleinen vessa. Kierrämme myös hetken kävellen hiljaisessa kylässä.
Suuntaamme Aurlandsfjellet maisematielle. Pysähdymme Sluppen nimisessä kohdassa jossa on sopivasti pöytäpenkki ja näkymä vesiputoukselle. Syömme aamiaisen ja sitten käymme vesiputouksen luona lyhyen kävelyn päässä. Vaikka kello on noin kahdeksan, sattuu jo muitakin turisteja paikalle. Vesiputouksen luokse pitää availla portteja, koska alueella on lampaita.
Seuraava pysähdys on iso parkkipaikka, josta on kauniit maisemat ja löytyy taidetta maan alla; vitriinissä on karhu roskapedillä. Paikan nimi on Vedahaugane. Täällä ei ole muita.
Seuraava paikka on vessallinen maisemapaikka nimeltä Flotane, jossa voi kävellä katsomaan lammikkoa ja vesiputousta ja täällä on myös lunta. On vilpoista, 11 astetta.
Sitten tien suosituin näköalapaikka, Stegastein, jossa on yhtäkkiä bussilasteittain väkeä. Paikalla on kuin laituri ilmassa, jonka päädystä näkee lasiseinän läpi maisemia vuonolle Aurlandsfjord.
Ajamme alas. Maisematie on paikoin vain yhden auton levyinen, joten jos joku tulee vastaan, on jomman kumman peruutettava edelliselle levikkeelle.
Jossain levikkeellä pysähdymme katsomaan maisemia alas.
Tien päädyssä on kylä nimeltä Aurlandsvagnen jossa pysähdymme hetkeksi, mutta parkkipaikka on maksullinen joten emme lähde pitkälle autolta.
Sitten suuntaamme tunneliin nimeltä Laerdalstunnelen, joka sattumalta on maailman pisin maantietunneli, 24,5 km pitkä. Siinä kestää jonkin aikaa ajaa läpi ja saa seurata kilometrikylttejä, montako on ajettu ja montako jäljellä. Parissa kohtaa tunnelissa on tehty levennyksiin seinille liikkuvaa valoa, kuin tulenlieskoja.
Tunnelin jälkeen olemme melkein samassa paikassa kuin missä aamulla kävimme kaupassa. Ajamme takaisin kylään samalle yleiselle vessalle jossa aamulla kävimme, jonne on jostain syystä jonoa. Sitten lähdemme itään, kohti tietä numero 52.
Pidämme lounastauon hiihtokeskuspaikassa nimeltä Hemsedal. Arti Cafessa on hyvää sosekeittoa ja omenapiirakkaa. Lounaan ajan lataamme autoa ja kävelemme kylässä ja piipahdamme infossa. Hiihtokeskus vaikuttaa melko isolta paikalta, kun kysymme sitä infosta. Ehkä tänne voisi joku talvi tulla laskemaan.
Jatkamme matkaa. Seuraavaksi valitsemme Panoramavegen-kyltin luota nopealla päätöksellä maisematien kohti Fagernesia, jossa olemme jo käyneet tällä reissulla. Panoramatie muuttuu hiekkatieksi ja vastaan tulee portti, jossa pitää maksaa, eli kyseessä on tullitie. Muutaman euron maksu on helppoa taas tehdä puhelimella lähimaksulla. Kello on noin 14. Maisemat ovat maisematiellä samanlaisia, kuin muina menneinä päivinä ollaan nähty. Pysähtelemme muutamassa kohdassa.
Fagernesissa meillä on ketjuhotelli varattuna seuraavaksi yöksi. Olemme perillä siellä jo kolmen jälkeen. Lataamme autoa jollain kaupungin latureista.
Syömme hotellissa illallista. Mieheni kokeilee tarjoilijan suosituksesta annosta nimeltä rakfisk, jossa itse täytetään ohuen leivän väliin suolattua fermentoitua kalaa ja lisukkeita. Hän saa jopa maistaa kalaa ennen päätöksen tekemistä.
Mieheni alkaa selvittämään kotimatkaa, onko mahdollista ajaa kotiin Ahvenanmaan ja saariston läpi eikä mennä laivalla. Jos yöpyy saaristossa, pääsee lauttamatkan ilmaiseksi mantereelle. Päätämme katsoa asiaa vielä huomenna uudestaan.
Hyvä sivusto, josta näkee Aurlandsfjellet maisematien pysähdyspaikkoja: https://www.nasjonaleturistveger.no/en/routes/aurlandsfjellet/
Panoramavegen tietoa: https://hemsedal.com/en/articles/panoramavegen
Ajettu noin 220 km.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti