Päätimme illalla, että heräämme aikaisin aamulla, klo 6, ja ajamme heti lauttarantaan Lingeen, josta lautta kulkee Eidsdaliin. Odotellessa lauttajonossa, syömme autossa aamiaisen. Onneksi valmiissa kaupan jogurteissa on irtomyslin lisäksi myös lusikat mukana.
Lautassa maksu tapahtuu taas helposti auton ikkunasta lähimaksulla puhelimen avulla. Kätevää.
Toisella puolella pysähdymme Lake Eidsvatnetin luona näköalapaikalla.
Sitten levähdysalue tien vierellä, josta näkymät kauas.
Seuraavana Ørnesvingen näköalapaikka. Täältä näkee Geirangervuonoon ja Geirangerin kaupunkiin sekä vuonossa kauempana valuviin seitsemän siskosta-vesiputouksiin, mutta ne ovat niin kaukana, etteivät juurikaan erotu kuvassa. Aamulla on vielä hiljaista, mutta emme kuitenkaan ole täysin yksin isolla näköalatasanteella.
Ørnesvingeniltä lähtee kävelyreitti ylämäkeen, josta pääsee lyhyen metsäkävelyn jälkeen myös upealle näköalapaikalle, josta näkee yhden vesiputouksen lisää. Täällä ei ole rakennettu ollenkaan aitoja, kannattaa huomioida että pudotus on äkkijyrkkä. Saamme olla yksin tässä näköalapaikassa.
Ajamme alas Geirangerin kaupunkiin. Iso parkkipaikka rannan tuntumassa on maksullinen, joten päätämme pian jatkaa matkaa. Tällä hetkellä satamassa ei ole risteilylaivaa, joten ulkona on melko hiljaista.
Matka jatkuu taas ylämäkeen. Ensimmäinen näköalapaikka on Flydalsjuvet. Täällä on paljon väkeä ja busseja, vaikka kello on vasta yhdeksän aamulla. Täällä on pari eri tasannetta, johon voi mennä katsomaan maisemia alas Geirangeriin.
Kun tämä tie, nro 63, päättyy, käännymme oikealle, tielle nro 15, lounaan suuntaan. Ja siitä suuntaamme maisematien Gamle Strynefjellsvegenin alkupäähän. Mutta ennen kuin aloitamme tämän alle 30 km maisematien, käymme vähän etelämpänä katsomassa Hjelledalen näköalapaikan sekä Øvstefossen-vesiputouksen.
Sitten suuntaamme Gamle Strynefjellsvegen-maisematielle. Tie muuttuu jossain kohtaa kapeaksi hiekkatieksi. Vastaan ei aina mahdu kaksi autoa rinnakkain, vaan toisen on pakko pakittaa.
Seuraava paikka on vesiputous Videfossen, jonka jyrkin kohta on ilmeisesti vain paikallisen hotellin asukkaiden ihailtavana. Mutta levikkeeltä hotellin itäpuolelta pääsee näkemään putouksen yläpuolelle koskelle. Olisi varmaan sallittua kävellä hotellin pihaan, mutta ei tehty sitä. Kello on melkein 11.
Seuraavana pysähdyttiin vesiputoukselle, jossa mapsissa lukee Stryn-wasserfall. Kaunis paikka.
Ylempänä on lumilaikkuja, joten mieheni lähtee hakemaan lumipallon ja ottaa samalla kuvan.
Ja sen jälkeen turkoosinsinistä vuoristojärveä ja hiekkatie jatkuu.
Ajetaan kapeaa hiekkatietä loppuun asti itään Grotliin, jossa on vain hotelli ja siellä ravintoja ja vessat avoinna sekä autolatureita pihassa, joten ladataan autoa hetken.
Matka jatkuu tielle 15 Lomiin, toiselta nimeltä Fossbergom. Siellä syömme joen vieressä bakeryssä pitsaa ja pullaa. Lataamme autoa lisää. Lämmin päivä, 19 astetta, ja ruuhkaista kaupungissa.
Kuvaamme vielä kuohuvan kosken sillalta bakeryn vieressä. Kello on vähän yli 14.
Olemme päivän aikana katsoneet majoitusvalikoimaa ja todenneet sen huonoksi lähialueilla, joten jää arvoitukseksi mihin päädytään yöksi.
Jätämme kaupungin taakse jatkamalla ajamista lounaaseen tielle 55 eli maisematielle nimeltä Sognefjellet. Tie ei ole mutkainen vaan loivaa nousua.
Pysähdymme ensimmäisenä tällä maisematiellä Vegaskjelet näköalapaikalla, joka on ympyränmuotoinen.
Sitten Nufshaug scenic point.
Seuraavana on Fantesteinen, korkein kohta, 1434 m, näkyy valkoisia vuorenhuippuja. Vieressä hotelli Sognefjellshytta, jonka taakse pääsi kävellen ottamaan valokuvia. on remontin alla, mutta pihalla käy vilinä, ja siksi uskallamme käydä katsomassa hotellin takana maisemaa. Paikka mainitaan turistitie-nettisivulla. Hotelli on 1400 m korkeudessa ja tien korkeimmalla kohdalla.
Mefjellet pysähdyspaikka seuraavana. Täältä näkee Fanaråken jäätikölle.
Øvre oscarshaug viewpointilla kiivettävä kukkula, josta näkyy korkealla jäätikköä. Väkeä on täälläkin. Bussilastillinen kiinalaisia jonottaa vessaan.
Ajetaan tietä 55 Gaupneen. Ja siitä vielä tie 55 jatkaa lounaaseen Sogndaliin asti puolisen tuntia. Lataamme autoa ja selailemme taas majoituksia. Missään ei tunnu löytyvän sopivaa majapaikkaa, vain jotain 300 euron öitä on vapaana.
Jatkamme vielä tietä numero 5 noin 20 minuuttia Mannhellerin lauttasatamaan, jossa matkaamme lautalla yli välin Mannheller-Fodnes. Nyt olemme jo tottuneita lautalla kulkijoita. Matka on lyhyt, mutta onneksi täällä on vessa, koska alkaa kovasti näyttää siltä, että joudumme ehkä käyttämään sen oljenkorren, että kokeilemme nukkua ensi yön autossa. Vaihtoehto on ajaa vielä pari tuntia eteenpäin lähimmälle edullisemmalle hotellille ja jättää sen välin kaikki mahdolliset pysähdyspaikat välistä tai jäädä nukkumaan johonkin autoon.
Kello on jo yli 19 ja päivä on ollut todella pitkä, joten jälkimmäinen alkaa kuulostaa järkevältä.
Laerdalsøyrissa pysähdymme lataamaan autoa ja etsin mihin voisi mennä autoon yöksi. Katson Park4night-sovelluksesta lähimpiä merkittyjä pisteitä yöpymiseen. Itse kaupungissakin on asuntoautoja jollain levikkeellä selvästi yöpymässä.
Tiellä kohti suljettua leirintäaluetta nimeltä Vindedalen camping löytyy useampi piste. Lähdemme kokeilemaan onnea.
Tie kulkee Sognevuonon viertä joka on Norjan pisin vuono. Levikkeitä tulee vastaan useita, mutta yllättäen kaikki on jo varattu. Monta asuntoautoa ja autoa ja telttaa on jo varannut levikkeet täyteen. Jatkamme pidemmälle ja onneksi löydämme tilaa vielä yhdeltä, taitaa olla viimeisin levike, jossa on pari asuntoautoa ja teltta. Parkkeeramme itsemme sekaan, kello on jo melkein kahdeksan, ja alamme samantien avaamaan itsetäyttyviä patjoja auton sisällä, että ne saavat rauhassa avautua. Odotellessa juomme pienet lasilliset valkoviiniä ulkosalla. Sitten onkin aika pakata auto nukkumismoodiin, jota on harjoteltu. Tavarat löytävät helposti paikkansa.
Onneksi kotoa asti tuotu lähdevesi on kulkenut mukana, niin saamme pestyä hampaat. Kävelemme sitä varten vähän kauemmas levikkeeltä omaan rauhaan. Onneksi kävin lautalla jo vessassa.
Pakkaamme pian itsemme makoilemaan autoon sänkyyn. Säädämme auton ilmastoinnin ajastimelle puhaltamaan kahden tunnin välein sisätilan 22 asteeseen. Meidän Polestarissa ei saa säädettyä mitään muuta lämpötilaa. Lueskelemme pitkän ajan ja tutkimme karttaa huomiselle. Selvitämme mistä kaupasta haemme aamupalaa ja mihin pääsee aamulla vessaan. Varaamme seuraavalle yölle huoneen ketjuhotellista Valdresista. Kaupunki onkin jo tuttu, koska sieltä läpi ajoimme menomatkalla. Lopulta uni tulee.
Ajettu noin 310 km.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti